Takaisin "ajankohtaista"

20.03-04 Oli Arabian klubissa rumpuklinikka, jossa Lontoossa majaansa pitävä, amerikkalainen "allround" rumpali, Gene Calderazzo puhui ja demonstroi rummunsoiton syvimpiä saloja.

Klinikka ei alkanut kovinkaan hyvissä merkeissä, sillä Gene oli Umon harjoituksista tullessaan jo myöhässä ja huomattuaan monikymmenpäisen yleisön, hän ihmetteli joutuneensa klinikoitsemaan, vaikka luuli tulleensa pitämään yksityistunteja.

Seuraavat pari tuntia vierähtivätkin sitten "filosofoiden" ja muutamia Reed-sovellutuksia kerraten. Genellä tuntui harjoitusmetodina olevan perinteiset Syncopation sovellutukset, joita hän kertoi omaksuneensa muutamia satoja. Jim Chapin, ko. sovellutusten "isoisä" on Genen kertoman mukaan kehitellyt aiheesta yli tuhat variaatiota!
Välillä jotkut vapaaehtoiset olivat koekaniineina sovellutuksia soittamassa ja välillä Gene itse näytti mallia.
Rudimentit ja niiden soittaminen kokonaisuuksina ts. useista eri rudimenteistä tehty "biisi"oli toinen klinikan harjoitusmetodeista.

Gene kertoi vuolaasti omasta urastaan ja tulevista töistään mutta omista harjoituksistaan ja tavoistaan treenata hän demonstroi vain em. tavat. Hän kertoi työskentelevänsä hyvinkin produktiokohtaisesti ts. kuuntelevansa tulevien keikkojensa materiaalia ja opettelevansa soittamaan ko. musaa ja biisejä.

Muutama kopio jaettiin ja paljon puhuttiin...klinikka ei ollut kovin hyvin valmisteltu, josta varmaankin johtui tunne, että jotain jäi puuttumaan.

Lopun räjäytti Heikki "Blekkis" Sandren, joka halusi näyttää yhden Reed-sovellutuksen, jota ei oltu vielä soitettu ....

Otsikot

12.03-02 pidin luennon ja demostroin Latin jazzin soittoa rumpusetillä, Arabian Klubi-salissa.Klinikka kuului osana Konservatorion "leikkaa ja liimaa-viikkoa", jonka aikana tavanomaista opetusta ei järjestetä, vaan koko viikon koululla on erilaisia klinikoita ja workshoppeja sekä useita vierailijoita ja esitelmöijiä musiikin eri aloilta.

Koska klinikka oli kestoltaan vain tunnin mittainen täytyi koko paketti tiivistää hyvin pelkistettyyn ja riisuttuun muotoon.

Toteutin klinikan soittamalla Nefertitis-kvartetin kanssa seitsemän erityylistä Latin jazz kappaletta, joiden rumpustemmat olin kirjoittanut etukäteen paperille ja joita soittamalla toin esiin rumpujen roolin ko. tyyleissä. Soitimme eri tyylejä, kuten: Samba, Salsa, Plena, Cha-cha, Songo ja erillaisia sekoituksia eri latino-rytmeistä.

Tärkeimpänä seikkana painotin Latin jazzin soitossa tyylillisen vapauden läsnäoloa, verrattuna puhtaaseen latin-soittoon. Latin jazzin erikoisuushan on kappaleiden harmonioiden ja melodioiden selvä eroavaisuus "tyylipuhtaisiin" latin kappaleisiin verrattuna.
Hyvänä esimerkkinä esitimme Thelonius Monkin säveltämän Evidence kappaleen, joka oli sovitettu täysin erilaiseksi, alkuperäisestä olomuodostaan poiketen. Synkopoitu melodia ja jazzillinen harmonia sovitettuna latin-rytmeihin teki kappaleesta oivan esimerkin Latin jazzista.

Nefertitis-kvartetti on jo muutaman vuoden kasassa ollut kokoonpano, jossa soittavat:

Neff Irizzarry, kitara
Yoel Terry, huilu ja tenorisaksofoni
Hannu Rantanen, basso
Jartsa Karvonen, rummut.

Mukana on ollut myös tilanteesta riippuen Pete Korpela tai
Ricardo Padilla, lyömäsoittimissa.

Otsikot

08.03-02 oli Arabian salissa hieno percussioklinikka, jossa Lenny Castro kertoi ja demosi omaa elämäänsä. Edellisenä iltana Jumo-klubilla, Ninni Poijärven levyn julkkarikeikalla ollut Lenny oli saatu Suomeen osittain juuri sen takia, että hän oli soittanut muutamia raitoja ko. levylle.

Alussa Lenny kertoi historiaansa, juuriaan New Yorkissa, jossa hän musiikkikaupassa töissä ollessaan tapasi kuuluisia rumpaleita mm. Philly Joe Jonesin ja Jim Chapinin ja kuinka hän heidän juttuja kuullessaan pääsi imemään sen aikaisen musiikkimaailman vaikutteita. Lenny kertoi olevansa itseoppinut soittaja, joka on ottanut vain yhden rumputunnin elämänsä aikana. Silloinkin opettaja oli vain todennut, että sinulla on jo kaikki osaamiseen tarvittavat tiedot olemassa..."door is open"...mene ja soita...luo itsellesi ura muusikkona.

Alkupuolella klinikkaa oli pakollisen soolon aika, joka olikin hieno improvisaatio kuudella gongarummulla...svengas ja toimi! Sitten taas juteltiin ja välillä Lenny demostroi erilaisia grooveja, jossa hommassa häntä hienosti auttoivat rummuissa Miri Miettinen ja basisti Marko Liski.

Omasta urastaan Lenny kertoi vuolaasti ja yleisön joukossa kiersi monisivuinen moniste, jossa oli lueteltu hänen levytysuransa. Lista olikin pitkä ja täynnä toinen toistaan kuuluisiempien taiteilijoiden nimiä.

Kun oli puhetta Lennyn latinoinstrumenteistä ja -taustasta, kehoitti hän unohtamaan kaikki "lainalaisuudet" ja vain soittamaan omia juttujaan. Unohtakaa clave, kun soitatte muuta kuin salsaa..."who cares"...

Välillä lavalle saapui Lennyn Suomeenkin hoitanut Pete Korpela, jonka kanssa jammattiin chekere-tuokio.

Yleisö kyseli kiitettävästi Lennyn soittamisesta, hänen suhteestaan elektronisiin percussio-soittimiin sekä erilaisista teknisistä asioista. Hienolta näytti ja kuulosti hänen esimerkkinsä siitä, miten sheikkerin soittamista voi tehdä kummalla kädella vaan ja samalla soittaa toisella kädellä xaixixia ts. vaihtaa käsiä ja instrumentteja "lennossa".

Kokonaisuudessaan klinikka oli erittäin leppoisa ja miellyttävä tilaisuus, josta monilukuinen yleisö varmastikin sai paljon mietittävää eteenpäin...vahinko vain, että taas jouduin lähtemään kesken kaiken töihini ja näin ollen loppuosa jäi kuulematta....huhut tosin kertoo, että Lenny oli saanut osakseen suomalaista "vieraanvaraisuutta" koko täällä olonsa ajan.

PS. Klinikka oli loppunut "infernaaliseen" loppujammailuun, jossa Lenny oli näyttänyt timbales-taitojaan niin, että "korvat soi"...

Otsikot

22.09-01 oli Arabian konserttisalissa mielenkiintoinen rumpuklinikka, jossa esiintyi huippurumpali John Riley. John on jo tietenkin "monessa liemessä keitetty" konkari jonka meriittilista on kunnioitettavan pitkä.

Klinikka alkoi Johnin kertoillessa rumpujen historiasta ja rumpusetin kehitysvaiheista. Puhuttiin jazzin soitossa eri aikakausina esiintyvistä tyyleistä ja niille ominaisista soittotavoista. "Second line"- termi käytiin läpi sekä sanana , että soittaen.
Omista opinnoistaa ja nuoruudenaikaisista kokemuksistaan North Texas Universitet:ssa hän kuvaili mielenkiintoisesti ja värikkäästi.

Vispiläsoittoon John käytti hieman aikaa ja näytti muutamia tavallisimpia kuvioita sekä medium-, että uptempoissa soitettaessa.

Sitten mentii "itse aiheeseen"!

Philly Joe Jones tuntui olevan klinikan pääaihe, sillä John jakoi monistamiaan kopioita osallistujille ja niitä käytiin läpi soittaen ja keskustellen. Blueschoruksia laulellen hän soitti muutamia Phillyn sooloja ja suosituimpia jazz fraaseja, sekä kertoi millaisilla käsijärjestyksillä niitä tulisi soittaa.
John onkin loistava jazzrumpali, sillä kaikki soitetut esimerkit olivat tosi hienon ja tyylikkään kuuloisia. Kuuli, että "läksyt oli luettu"!

Tässä vaiheessa jouduin valitettavasti "työn, levon tai sairauden" takia poistumaan paikalta, enkä näinollen tiedä lopun tapahtumista mutta koko puolitoistatuntinen, jonka kerkesin olla paikalla, oli täyttä asiaa.

Arabian sali oli lähes täynnä ja paikalla olivat kutakuinkin kaikki "asiaan kuuluvat " ammattilaiset ja kiitettävä määrä asianharrastajia.

Loistavasta klinikasta kiitokset Daf ry:lle, Sibikselle ja Rautiaisen Tommille!

P.S. John oli käsitellyt klinikan lopussa intialaisesta musiikista tuttuja rytmikuvioita, jotka olivat olleet 5,6,7 ja 11 iskun sarjoja ja niiden "orkestrointia" rumpusetille.
Lopuksi oli kuunneltu Max Roachin rumpusoolo, joka oli myöskin kopioituna jaettu osallistujille ja tsekattu siitä tyypillisimmät Maxin sooloideat!

Otsikot

Mel Gaynor klinikka

26.08-01 oli Daf ry ja Soundata järjestänyt rumpuklinikan Gloria-salissa Pikku-Roballa.Paikalla oli aika hintsusti väkeä, johtuen varmaankin klinikoitsijan lentoaikatauluongelmista ja sitä seuranneesta päivämäärän muutoksesta.

Mel Gaynor, joka on ollut "tulessa" mm.Tina Turnerin, Bryan Ferryn ja Elton Johnin bändeissa, esitteli klinikallaan D-drumin sähkörumpuja sekä akustisen setin soittoa.

Mel aloitti klinikan soittamalla "sähkösetillä" pitkän soolon.Sen jälkeen kyseltiin erillaisista asioista, mm. soundien imuroinnista netin kautta, sekä mahdollisuudesta sämplätä omia soundeja koneeseen.
Välillä palkittiin salin nuorin rumpali ja Sasu saikin Meliltä parin omia nimikkokapuloitaan.

Seuraavaksi Mel soitti akustisella setillä soolon, jonka aikana sai hyvän kuvan sähköisen ja akustisen setin soinnista ja niiden eroista, sillä molemmat soolot olivat aika saman tyyppisiä. Akustinen setti oli hyvin mikitetty ja soundi siltäosin kunnossa.

Selkeimmät erot olivat luonnollisestikin symbaalien soinneissa sekä tomisoundeissa. Akustisen setin symbaalit soivat pitempään ja "nätimmin". Tomit olivat akustisesti täyteläisemmät ja isommat, kun taas sähkösetillä soundi oli kiinteämpi, selvästi vireisempi ja erottelultaan selkeämpi.
Toinen korvin kuultava ero oli settien dynamiikassa. Kun akustisella soittaa lujaa se myöskin kuulostaa siltä. Sähkösetin volymi loppuu säädettyyn tasoon, löit lujaa tai et!
Kuka tykkää mistäkin..joku äidistä, joku isästä...minä olin selkeästi akustisen setin soundien lumoissa.

"Kyselytunnilla" kysyttäessä Melin harjoitusmetodeista, hän kertoi, ettei kerkeä juurikaan enää harjoittelemaan. Kun kerkeää, hän harjoittelee koko setillä, klikin kanssa, eikä niinkään paljon pelkkiä käsiharjoituksia ja rudimenttejä.

Kaiken kaikkiaan klinikka oli miellyttävä ja lämminhenkinen tilaisuus, joka kuitenkin vaikutti enemmän tuote-esittelyltä, kuin rumpujen soiton teknisiin ja taiteellisiin aspekteihin keskittyvältä "oppitunnilta".

Otsikot

Daf-klinikka

05.05-01 olin klinikoimassa Daf;in järjestämillä rumpumessuilla Arabian konserttisalissa.Mukanani olivat basisti Hannu Rantanen ja kitaristi Neff Irizarry.
Soitin ensin vapaan rumpusoolon ja sen jälkeen soitimme bändin kanssa neljä eri tyylistä latin-jazz kappaletta.Ohjelmisto oli kokonaisuudessaan Neffin käsialaa , samaa materiaalia, jota olimme nauhoittaneet kesällä 2000 Millbrook-studiolla, basistinamme silloin Yellowjackets-orkesterista tuttu Jimmy Haslip.
Lauantaina, jolloin olin klinikoimassa, näytti yleisöa olevan kiitettävästi paikalla.Maahantuojat ja musiikkiliikket olivat monilukuisina edustettuina ja kaikenlaista rumpujensoittoon liittyvää oli paikalla nähtävänä ja kokeiltavana.

Otsikot

Marcelo Salazar-klinikka Arabiassa

Brasilialainen percussionisti Marcelo Salazar piti klinikan Arabian salissa 15.03-01. Tiedoista poiketen paikalla oli myöskin bändi, jonka kanssa Salazar esiintyi Vantaan Martinus-salissa viikonloppuna 16-18.03-01.

Klinikka kokonaisuudessaan oli leppoisa tilaisuus, jossa bändi demostroi erilaisia brasilialaisia rytmejä ja jammaili yleisöstä valittujen soittajien kanssa.

Selkeä klinikasta jäänyt viesti oli se, etteivät soittajat itsekään oikein hyvin tienneet kaikkia niitä brasilialaisen musiikin rytmejä, jota valtavan ison maan musiikkikulttuuri pitää sisällään! Hieman naureskellen he opettivat toisiaan erilaisten komppien soitossa ja sitten "demottiin".
Yksi "uusista" rytmeistä oli nimeltään Maracatu, jota soiteltiin erilaisina versioina.

Klinikalla esiintyi myöskin kitaristi Jarkko Toivonen, joka soitti oman medleynsä ja jammaili bändin kanssa.
Toivonen on yksi eturivin suomalaisia bossa-kitaristeja, jonka kanssa minäkin olen levyttänyt useita levyjä ja , jonka kanssa keikkailen edelleenkin.
Jarkko esiintyi myöskin Martinuksessa, yhdessä "brassien" kanssa.

Mielenkiintoisin anti klinikalta oli kuitenkin Salazarin instrumenttien hieno soundi ja sen eteen tehdyt viritelmät.
Esim. pandeiron "soundin salaisuus" oli rungon kaljapullon korkeista nuijitut helyt ja muovikalvon päälle viritettu keinonahka, joka oli todellakin tavallista keinokuituista "sohvanahkaa"!

Kiitokset Daf:lle järjestelyistä ja Kukkikselle tulkkauksesta (brassit puhuivat vain portugesia)!

Otsikot

Takaisin "ajankohtaista"